Bioanalyytikoksi Englantiin: tammikuuta 2013

Numeroa seitsemän pidetään useammassakin maassa onnennumerona ja niinhän siinä kävi, että seitsemän viikkoa lähtömme jälkeen myös minua onnisti työnhaussa.

Viime perjantaina minulla tosiaan oli haastattelu Leedsin yliopiston molekyylilääketieteen laitokselle, syöpätutkimuspuolelle. Melanoomaa tutkivaan ryhmään haettiin tutkimusassistenttia (research technician), jolla olisi kokemusta sekä histologiasta että molekyyligenetiikasta. Olin yksi onnekkaista, joita tähän toimeen haastateltiin (hakijoita oli ollut paljon ja haastatteluun otettiin tietääkseni vain neljä ihmistä).

Haastattelu alkoi yksiköiden ja tilojen kiertämisellä sekä tärkeimpien henkilöiden esittelyllä. Sen jälkeen alkoi virallinen haastattelu johon osallistui peräti neljä haastattelijaa ja minä.

Haastattelijoiden määrän lisäksi myös itse haastattelu poikkesi aiemmista haastatteluistani täällä Englannissa, sillä haastattelussa keskityttiin paljolti heille lähettämääni CV:hen. Kysymyksiä syntyi mm. harjoitteluistani, opinnäytetyöstäni sekä koulutukseni sisällöstä. Näin pääsin helposti kertomaan suomalaisen bioanalyytikkokoulutuksen laajuudesta ja asioista joita osaan parhaiten. Haastattelun jälkeen tiesin että olin onnistunut melko hyvin ja olin tyytyväinen vastauksiini. Haastattelun jälkeen, kolme tuntia myöhemmin olin saanut sähköpostin, jossa minulle tarjottiin kyseistä paikkaa. En epäröinyt hetkeäkään, vaan hyväksyin paikan. Helmikuussa pääsen siis tositoimiin!

Työn kuvaan kuuluu paljon histologisten kudosblokkien käsittelyä, mikrotomilla leikkaamista, värjäämistä ja katselemista. Kaiken tutun ja turvallisen lisäksi pääsen käyttämään uusia digitaalisen patologian laitteita. Näillä mm. pystytään nappaamaan tiettyjä syöpäsoluja värjätystä kudosnäytteestä, jolloin saadaan näytemateriaalia, joka sisältää vain syöpäsoluja. Näin pienestä määrästä kudonäytettä saadaan enemmän irti, sillä solut voidaan vaikka monistaa. Lisäksi pääsen tekemään erilaisia mikrolevyjä sekä tutustumaan Next Generation Sequencing menetelmään.

Olen ihan mielettömän innoissani tulevasta työstä enkä malta odottaa että pääsen töihin! Sitä ennnen kuitenkin vielä riittää touhua, sillä olemme alkaneet etsiä vuokra-asuntoja Leedsistä päin. Olemme nyt asuneet siskoni luona Halifaxissa, mutta meidän molempien työmatka lyhenisi jos asuisimme Leedsissä. Toivottavasti oma koti löytyy jostakin.

Lopuksi vielä talvisia fiilistelyitä, meillä on ollut lunta nyt viikon verran :)

Tammikuu alkaa olemaan jo kohta puolessa välissä. Vieläkään ei ole mitään hirveän tehokasta kehitystä työrintamalla tapahtunut.

Maanantaina kävin haastattelussa Manchesterin lähellä sijaitsevassa sairaalalaboratoriossa (etsittiin bioanalyytikkoa kliinisen kemian, hematologian ja verikeskusken työntekijäksi). Paikkaa oli hakenut 100 bioanalyytikkoa joista 15 haastateltiin. Eli jo haastatteluun pääseminen oli kai melko hyvä juttu :)

Kysymyksiä oli monenlaisia tietokoneosaamisesta ammatiosaamiseen. Vaikeimmat kysymykset omalla kohdalla olivat:
- Kliinisen kemian laitteen kontrolleja kuvaava diagrammi, jota olisi pitänyt jotenkin fiksusti osata kommentoida
- Paikallisen sairaalan luottamusmiesasiat (joiden tietämiseen olisi varmaankin pitänyt työskennellä Englanissa jo aiemmin)

Sain puhelun eilen koskien tätä työpaikkaa. Yksi haastattelijoista kertoi ettei minua ollut tällä kertaa onnistanut, mutta haastattelu oli mennyt todella hyvin, paremmin kuin haastattelut keskimäärin. Palautteessa kerrottiin, että heikoimmat pisteet olivat tulleet juuri noista yllä mainituista kysymyksistä, mutta toisaalta muista kysymyksistä oli tullut täydet pisteet. Etenkin verensiirtoa koskeva kysymys oli mennyt mainiosti, vaikka minulla ei sinänsä ole kokemusta kyseisestä alasta.

Haastattelu oli hyvää harjoitusta tulevia haastatteluja ajatellen. Toisaalta se on taas yksi haastattelu joka ei johtanut uuteen työpaikkaan ja epäonnistumiset aina harmittaa. Harmittaa vaikka alun alkaenkin työpaikan sijainti olisi ollut haastava minulle, yövuorot 12 tuntisia ja palkkakin melko pieni. :)

Eli nenä kohti uusia haasteita!

Minulla on 18. pvä haastattelu tutkimusapulaiseksi Melanoomaa tutkivaan ryhmään Leedsissä. Työnkuva kuulosti aivan mainiolta ja pääsisin tutustumaan uusiin menetelmiin kuten next generation sequencing. Tutkimusapulaiseksi tosin ei tarvitse bioanalytiikan koulusta ja palkkakin on sen mukainen. Toisaalta työn kiinnostavuuden takia päätin hakea ja kokeilla haastattelutaitojani yliopiston puolella myös.

Selaillessani työpaikkoja silmiini osui myös haku skandinaavisia kieliä puhuvista laboratorio-osaajista. Suomenkielen osaaminen oli yksi vaadituista kielistä. Työ olisi yhden suuren laitevalmistajan asiakaspalvelussa, johon suomalaiset laitteenkäyttäjät voivat ottaa yhteyttä jos jotain ongelmia tulee. Työ olisi sisäsiistiä päivätyötä, todella hyvin palkattua ja kuitenkin laboratorioalaan liittyvää. Toisaalta en tiedä kuinka paljon puhelimessa istuminen ja suomeksi puhuminen auttaa ammatillista kehittymistäni. Lisäksi joutuisimme poikaystäväni kanssa muuttamaan ihan Englannin eteläosaan, täysin eri suuntaan kuin missä nyt asumme.

En ole kummassakaan paikassa vielä käynyt haastattelussa, enkä sen tarkemmin tiedä lopputulosta. Siltikin pohdiskelen mielessäni kumman paikan valitsisin mieluumin, jos semmoisen valinnan eteen joutuisin lähitulevaisuudessa. Rahat vai kehitys? Tosin suurella todennäköisyydellä en joudu kyseisen päätöksen tekoon, sillä mitä luultavammin pääsen jompaan kumpaan paikkaan tai en kumpaankaan.

Lopuksi laitan vielä kuvia ja pohdiskelua siitä, miten pysyä lämpimänä englantilaisessa talvessa. Olen itse pohtinut kyseistä asiaa tässä parin viime päivän aikana, sillä pattereita ja lämmintä vettä säätelevä boilerimme on kenkkuillut. Tietenkin juuri silloin kun ulkona on hieman pakkasta :)