Oman kodin etsintää

Työpaikkojemme varmistuessa oli aika alkaa etsimään omaa asuntoa. Koska työskentelemme poikaystäväni kanssa eri kaupungeissa piti ensiksi päättää, mikä olisi kaikista toimivin paikka asumiselle. Niinpä kävimme tutustumassa useampaankin pikku kaupunkiin Leedsin ja Doncasterin välissä, mutta mikään ei tuntunut niin houkuttelevalta kuin Leeds. Yli 700 000 asukkaan kaupunki saattaa tuntua isolta, mutta suurudestaan huolimatta Leedsin keskusta on melko kompakti paketti, tarjoten silti kaiken mahdollisen tarvittavan urbaaniin asumiseen. Kaupungin valittuamme lähdimme asunnon etsintään.

Englannissa on paljon uusia asuntoja, mutta vielä enemmän vanhoja, jopa yli sata vuotta vanhoja asuntoja. Esimerkiksi siskollani on 1800-luvun loppupuolella rakennettu talo ja todisteena edellisistä asukkaista vino pino lainapaperita, talon myynti- ja ostopapereita sekä erilaisia todistuksia. Uskomatonta miten paljon historiaa yhdessä asunnossa voi olla.

Asuntoja olisi ollut myös Leedsin keskustan alueella pilvin pimein, mutta skaalaa pienensi asuntoa koskevat vaatimuksemme. Halusimme nimittäin asuntomme kalustettuna, kahdella makuuhuoneella sekä parkkipaikalla. Lisäksi hinnan piti olla kohtuullinen. Muutaman päivän sisällä kävimme katsomassa useampaakin ihastuttavaa asuntoa ympäri Leedsiä ja jossain vaiheessa alkoi tuntua että kaikki asunnot olivat hyviä ja oli vaikea valita mikä niistä nyt olisi ollut paras.

Kaikista ihastunein olin viktoriaaniseen rivitalon päätyasuntoon. Huoneet olivat valtavan korkeita, valoisia, ja kalusteet asuntoon sopivia. Sängyt olivat asunnon tyyliin sopivia pylvässänkyjä sekä sohvat pehmeitä, valkoisia löhöilysohvia. Hintakin olisi ollut huokea ja ehkä juuri se herättikin suomalaisessa heti epäilystä. Sanontahan kuulukiin 'jos joku on liian hyvä ollakseen totta, se yleensä on'. Niimpä googlasimme Potternewton Parkin vieressä olevan alueen tietoja sekä asukaskokemuksia. Alue oli rauhattomana pidetyn Harehills-alueen vieressä  ja puistossa kerrottiin olevan epäilyttävää liiketoimintaa yöaikaan. Toisaalta asunto oli myös paljon kehutun Chapel Allertonin vieressä, jota pidettiin melko kalliina alueena asua. Päätimme kuitenkin hylätä ajatukset asunnosta ja keskittyä lähepänä keskustaa oleviin asuntoihin. Näin ollen pääsisimme kauppoihin ja kahviloihin kävellen sekä voimme hyvillä mielin kävellä ilta-aikanakin kotiin.

Leedsin keskustan asunnot olivat kaikki melko samankaltaisia, uusia tai juuri uusittuja kerrostaloja. Lähes kaikissa taloissa oli kaasulämmitys korvattu sähköllä, mutta kokolattiamattokulttuuria pidettiin uusissakin taloissa yllä. Kaikissa kalustetuissa asunnoissa oli molemmissa makuuhuoneissa parisängyt, kaappeja, sohvat, keittiöpöytä sekä pesukone. Muuten asunnon sisustaminen ja pienemmän tavaran hankkinen oli jätetty vuokralaisten itsensä kontolle. Eli astiat, verhot, matot, peitot yms. joutuu hankkimaan sitten kun pääsemme asuntoon.

Kun vihdoin ja viimein päädyimme parvekkeelliseen kahden makuu- ja kylpyhuoneen asuntoon alkoikin kova paperien hankkiminen ja lomakkeiden täyttäminen. Vuokra-asuntoa vuokratessa on huomioitava seuraavat asiat:

1. Hakemuksen täyttö. Hakemukseen tarvitsimme viimeisen 3 vuoden ajalta kaikki osoitteet jossa olemme asuneet, edellisen vuokranantajan nimen (häneen otetaan yhteyttä), työpaikan tiedot, vuosipalkka jne..
2. Kolme viimeisintä palkkatodistusta
3. Kolme viimeisintä tiliotetta
4. Kotitalouslaskun, joka on tullut edelliseen osoitteeseen
5. 240 puntaa maksettavaksi hakemuksen yhteydessä 
6. Työpaikan referenssi. Lisäksi työsopimuksen tulee olla voimassa vähintään puoli toista kertaa se aika jonka ajaksi haluat vuokrata asunnon (asunto vuokrataan joko 6kk, 12kk, 18kk tai 24kk ajaksi).

Kaikkien tsekkauksien ja kolmen viikon odotuksen jälkeen näyttää siltä, että saamme asuntomme avaimet huomenna käsiimme. Auto on jo pakattu täyteen tavaraa ja innostus uuden asunnon sisustamisesta jo kova. Toivottavasti kaikki menee huomenna hyvin ja pääsemme ilman suurempia murheita aloittamaan elämämme Leedsissä. 

Tuleva Leedsin asunto

Tuleva Leedsin asunto

Tuleva Leedsin asunto, olohuone

Tuleva Leedsin asunto, toinen makuuhuone

Kielletty linnake

Englannin sää vaihtelee lähes yhtä useasti kuin omat mielialani. Välillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja seuraavana hetkenä sataa rakeita niskaan. Viime viikonloppuna meille kuitenkin suotiin mitä parhaimmat keväiset ilmat, joten pakkohan se oli lähteä ulos patikoimaan. Katsoimme netistä paikallisia reittejä ja nappasimme kameran mukaan.

Lauantaina lähdimme Warley Moor-nimiselle vesialueelle, jota ympäröi silmän kantamattomiin lähes asuttamattomat nummet. Tuuli tuiversi hiukset sotkuun ja korkealla nummilla vesilammikot olivat jäässä.

Lähdimme vesialueelta alaspäin ja päädyimme vehreälle metsälueelle, joka seurasi alhaalla laaksossa kulkevaa jokea. Metsäteitä kulkiessamme päädyimme sortuneen näköiselle linnakkeelle. Ainoat asukkaat vaikuttivat olevan paikallisen maatalon isännän lampaat. Paikka huokui historiaa ja mielikuvitus alkoi laukata, kun mietimme miksi paikka on hylätty ja unohdettu keskelle metsää.

Kuvat räpsittyämme jatkoimme matkaa alas laaksoon ja joen rantaan. Reitti muuttui koko ajan vaikeakulkuisemmaksi ja paikoittain harkitsimme jo kääntymistä takaisin. Yhtäkkiä keskellä reheviä pusikoita eteemme aukesi uskomattoman hienosti rakennettu vesiallas aikoja sitten sammuneiden suihkulähteiden kera.

Kotiin päästessämme oli minun pakko alkaa tutkimana linnakkeen tarinaa. Pian selvisi että kyseessä oli ollut Carr:in linnake, joka nykyään kuuluu paikallisen maatalon isännän tiluksiin. Isäntä ei ole halunnut tehdä linnakkeesta yleistä nähtävyyttä mikä tarkoittaa että linnan raunioita ja siihen kuuluvia vesialueita on päässyt vain kerran parissa vuodessa katsomaan pientä pääsymaksua vastaan. Paikallisilla patikointisivustoilla puhutaan että isäntä on uhannut ampua kaikki ilman lupaa tiluksillla liikkuvat. HUPS :). Emme tietenkään voineet tietää tätä, sillä missään ei ollut kieltomerkkejä. Tosin tyhjät haulikon hylsyt, joita löysimme metsästä, ehkä vihjaisivat jotain isännän aseistuksesta.. Oli onni ettemme tienneet tätä etukäteen ja näin ollen eksyimme tälle upealle alueelle vahingossa!

Sunnuntaille valitsimme kuitenkin vähän turvallisemman patikointiympäristön. Tällä kertaa tarkastimme kartasta meille sopivat polut tarkasti. Päädyimme menemään siis Hardcastle Grags:iin. Tajusin pitkästä aikaa kokeilla pitkän valotusajan jokikuvausta ja pari otosta jopa onnistui. Hardcatle Grags oli aivan mieletömän ihana paikka ja varmasti vielä upeampi kesällä. Jokialuetta ympäröi metsä ja villieläimet. Jopa pariin meidänkin kuvaan osui peura.

Englanti on täynnä aivan mahtavia ulkoilualueita, luontoa ja historiaa. Oikeastaan ihan sama mihin päin sitä lähtee kävelemään, aina löytyy jotain mielenkiintoista nähtävää. On etuoikeus viettää täällä aikaa!