Englannin sää vaihtelee lähes yhtä useasti kuin omat mielialani. Välillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja seuraavana hetkenä sataa rakeita niskaan. Viime viikonloppuna meille kuitenkin suotiin mitä parhaimmat keväiset ilmat, joten pakkohan se oli lähteä ulos patikoimaan. Katsoimme netistä paikallisia reittejä ja nappasimme kameran mukaan.
Lauantaina lähdimme Warley Moor-nimiselle vesialueelle, jota ympäröi silmän kantamattomiin lähes asuttamattomat nummet. Tuuli tuiversi hiukset sotkuun ja korkealla nummilla vesilammikot olivat jäässä.
Lähdimme vesialueelta alaspäin ja päädyimme vehreälle metsälueelle, joka seurasi alhaalla laaksossa kulkevaa jokea. Metsäteitä kulkiessamme päädyimme sortuneen näköiselle linnakkeelle. Ainoat asukkaat vaikuttivat olevan paikallisen maatalon isännän lampaat. Paikka huokui historiaa ja mielikuvitus alkoi laukata, kun mietimme miksi paikka on hylätty ja unohdettu keskelle metsää.
Kuvat räpsittyämme jatkoimme matkaa alas laaksoon ja joen rantaan. Reitti muuttui koko ajan vaikeakulkuisemmaksi ja paikoittain harkitsimme jo kääntymistä takaisin. Yhtäkkiä keskellä reheviä pusikoita eteemme aukesi uskomattoman hienosti rakennettu vesiallas aikoja sitten sammuneiden suihkulähteiden kera.
Kotiin päästessämme oli minun pakko alkaa tutkimana linnakkeen tarinaa. Pian selvisi että kyseessä oli ollut Carr:in linnake, joka nykyään kuuluu paikallisen maatalon isännän tiluksiin. Isäntä ei ole halunnut tehdä linnakkeesta yleistä nähtävyyttä mikä tarkoittaa että linnan raunioita ja siihen kuuluvia vesialueita on päässyt vain kerran parissa vuodessa katsomaan pientä pääsymaksua vastaan. Paikallisilla patikointisivustoilla puhutaan että isäntä on uhannut ampua kaikki ilman lupaa tiluksillla liikkuvat. HUPS :). Emme tietenkään voineet tietää tätä, sillä missään ei ollut kieltomerkkejä. Tosin tyhjät haulikon hylsyt, joita löysimme metsästä, ehkä vihjaisivat jotain isännän aseistuksesta.. Oli onni ettemme tienneet tätä etukäteen ja näin ollen eksyimme tälle upealle alueelle vahingossa!
Sunnuntaille valitsimme kuitenkin vähän turvallisemman patikointiympäristön. Tällä kertaa tarkastimme kartasta meille sopivat polut tarkasti. Päädyimme menemään siis Hardcastle Grags:iin. Tajusin pitkästä aikaa kokeilla pitkän valotusajan jokikuvausta ja pari otosta jopa onnistui. Hardcatle Grags oli aivan mieletömän ihana paikka ja varmasti vielä upeampi kesällä. Jokialuetta ympäröi metsä ja villieläimet. Jopa pariin meidänkin kuvaan osui peura.
Englanti on täynnä aivan mahtavia ulkoilualueita, luontoa ja historiaa. Oikeastaan ihan sama mihin päin sitä lähtee kävelemään, aina löytyy jotain mielenkiintoista nähtävää. On etuoikeus viettää täällä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti