perjantai 22. maaliskuuta 2013

Melanooma metsästämässä


Ihosyöpiä on erilaisia, mutta monet varmasti mieltävät melanooman melkeinpä synonyymiksi ihosyövän kanssa. Melanooman sanotaankin olevan vaarallisin, yhtenä syynä sen kyky levitä kehossa etäpesäkkeidensä avulla. 

Melanooma on yleistynyt, sillä aurinkolomilla ja solariumissa käydään yhä enemmän ja enemmän. Auringon ultraviolettisäteily onkin yksi suurimmista melanooman syntyyn vaikuttavista riskitekiöistä. Auringon vaikuttamien ihoalueiden lisäksi melanooma voidaan todeta ns. harvinaisille alueilta, joihin ultraviolettivalon ei tulisi vaikuttaa. Näitä on muun muassa kyynnen alla oleva iho, genitaalialueet, silmät tai jalanpohjat. Tutkimusryhmämme onkin hyvin kiinnostunu (kaiken muun lisäksi) näistä 'harvinaisen alueen' melanoomista, sillä niiden syntyyn voidaan suuremmalla varmuudella ajatella olevan perinnöllisiä.

Espanjan rantatunnelmia viime syksyltä

Tutkimusryhmämme on tutkinut paljon taudin taustaa ja syitä, miksi ihminen sairastuu melanoomaan. Tutkimuskysymysten asettelu on kuitenkin hieman muuttumassa, sillä nyt halutaan tietää enemmänkin hoidosta; miksi joillekin hoidot toimivat ja toisille ei. Oman työni aloittamiseen oli syynä tällaisten tutkimusten aloittaminen joita ovat mm. Interferoni- ja kemoterapiahoitoja saavien potilaiden kudosnäytteiden tutkiminen. 

Leikkauksen lisäksi kemoterapiaa käytetään standardihoitomuotona melanoomaa sairastavalle potilalle (solusalpaajat kuten Dakarbatsiini). Sen sijaan Immunomodulaattoreita kuten alfainterferonia käytetään potilailla, joilla ajatellaan olevan suuri riski sairastua uudestaan melanoomaan. Tutkimusryhmämme haluaakin kerätä kudosblokkeja potilaista, jotka ovat saaneet jompaa kumpaa hoitoa ja selvittää löytyykö eri mutaatioista syy siihen, miksi lääke tehoaa tai ei tehoa. Tutkimme potilaista koko genomin sekä teemme paljon muita tutkimusia sen lisäksi. Yleisesti ottaen katsomme tuumorin morfologian sekä teemme immunohistologisia värjäyksiä. Näiden tutkimusten avulla yritämme löytää yhtäläisyyksiä myös hoidon toimivuudesta. 

Kudosleike, jossa nähdään ihokudokseen leviävää melanoomasolukkoa

Uusia aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia tulee varmasti koko ajan. Uusimpina täsmähoitoina mm. BRAF- mutaatiopositiivisille potilaille annettava vemurafenibin, joka siis tehoaa vain niille potilaille, joilla on BRAF-geenin mutaatio. Näitä mutaatioita on kuitenkin jopa puolella melanoomaa sairastavista. Suomessa lääkettä on ilmeisesti käytetty tutkimuskäytössä parin vuoden ajan.

Uutena edistysaskeleena voidaan pitää myös D-vitamiinin tutkimista syöpää ehkäisevänä aineena. D-vitamiinin puutoksella tiedetään olevan vaikutusta mm. rintasyöpään. Tämän takia muun muassa meillä halutaan ymmärtää D-vitamiinin vaikutuksesta syöpäsoluun sekä tutkia voisiko D-vitamiinin antamisesta potilaalle olla todellista hyötyä. Hassua onkin ajatella, että liika auringon saanti altistaa ihosyövälle, mutta siitä saatava D-vitamiini vaikuttaa kuitenkin olevan tärkeä keino myös ehkäistä sitä. Tästä vakuuttuneena myös minä sain hankittua vihdoin ja viimein kalanmaksatabletteja kotiin :)



perjantai 8. maaliskuuta 2013

Työt

Saatiin tänään vihdoin ja viimein netti uuteen asuntoon, joten oli aika kirjoittaa blogiakin välillä. Yli kaksi viikkoa mennyt edellisestä kirjoituksesta (sekä Leedseen muutosta) JA yli kuukausi siitä kun aloitin työt yliopistolla. Paljon tohinaa on siis ollut.

Neljä viikkoa töitä yliopistolla siis takana ja paljon uusia oppeja takataskussa. Olen joutunut opiskelemaan aika paljon lisää melanoomasta, lukemaan siihen liittyviä uusia artikkeleita ja miettimään solujen toimintaa. Tutkimuspuolella olemisen haaste onkin varmaan se, ettei menetelmiä ja tietoa löydykään netistä tai ohjekirjoista, vaan kaikki pitää itse kehitellä ja arvioida.

Ensimmäisenä kahtena viikkona harjoittelin lähinnä yliopiston potilastietojärjestelmän (tai oikeastaankin näytejärjestelmän) käyttöä ja sinne kirjaamista sekä mikrotomilla leikkaamista. Periaatteessa siis leppoisa alku, sillä olen aiemmi työskennellyt kesän histologian laboratoriossa Suomessa (leikaten mikrotomilla mm. ihonäytteitä). Aloittaessani yliopistolla tuntui kuitenkin siltä, etten olisi koskaan edes nähnytkään mikrotomia, saati leikannut sellaisella. Kaikilla yliopiston mikrotomeilla työskenneltiin seisoma-asennosta eikä pöytiä voinut säätää ollenkaan oman pituuden mukaan. Lisäksi suurin osa mikrotomeista oli lähinnä manuaalisesti toimivia iäkkäitä rotaatiomikrotomeja, joissa ei ollut aikaisemmin käyttämieni laitteiden tavalla yhdistettynä vesihaudetta. Joten haastetta riitti pelkästään ohuen leikkeen kuskaamisessa kuumavesihauteeseen. Näiden haasteiden lisäksi leikkasin terällä myös sormeeni ja jouduin täyttämään vinon pinon tapaturmalomakkeita :)

Kolmannella viikolla harjoittelin RNA:n ja DNA:n eristämistä parafiiniblokeista. Parafiiniblokeista otetaan muutaman millin paksuinen 'core' eli ohuella neulalla otettava pieni pala siitä solupopulaatiosta joka halutaan eristää blokista. Neula on kiinnittetty sille tarkoitettuun laitteeseen, jonka avulla blokin saa kohdistettua H&E lasille tehtyjen merkintöjen kanssa. Käytännössä tosi helppokäyttöinen systeemi. Itse eristysprotokola oli simppeli myös, vaikkakin työläs (useita pipetointivaiheita).

Viime viikolla aloitimme sitten immunohistokemiallisten värjäysten optimoimisen ja niiden arvioinnin. Meidän tuli päättää mitä antigeeniä (proteiinia) lähtisimme seuraamaan ja millä asteikolla arvioimme värjäytymistä/esiintymistä. Itselle oli aiheessa paljon uutta opittavaa sillä en ole koskaan tehnyt vastaavaa. Ensi viikolla on taas uusia asioita edessä kun aloitamme laser capture microdissection:in teon urakalla..

Eli semmoista olemme puuhailleen viimeisen kuukauden ajan. Yritän jossain vaiheessa lisätä kuvia töistä, mutta tällä hetkellä kuvasaalis on melko huono :(