Koti-ikävää ja etelän tuulahduksia

Huh, pääsiäisen lomat tuli ja meni yhtä nopeasti kuin lomat aina tahtovat mennä. Olimme ensimmäistä kertaa tänne Englantiin tulomme jälkeen Suomessa lomalla. Vietimme loman oikeissa turistifiiliksissä, kävimme avantouimassa, pääsiäskokolla, pilkillä, hiihtämässä sekä paistamassa makkaraa ja lettuja nuotiolla. Kaikkea sitä mitä normaalisti Suomessa asuessa tuli harvemmin harrastettua. Aurinko paistoi koko ajan ja mahatautia lukuunottamatta Suomi näytti kyllä kaikki parhaat puolensa viikon aikana. Leedsin tullessamme olikin yllättävän haikea fiilis ja yhtäkkinen koti-ikävä tunne alkoi kalvaa. Viikonloppu menikin sitten haikeillessa Suomeen ja kuuntelemalla J. Karjalaista ja muita Suomihittejä.

Maanantaina oli aika palata arkeen ja kiireessä koti-ikäväkin alkoi hellittää. Meille oli kaiken kukkuraksi saapunut uusi harjoittelija Kanariansaarilta ja hänen kotiuttamiseen uusiin töihin ja Leedsiin piti meidän kaikki kiireisenä. Hän oli nimittäin saapunut jo viikonloppuna Leedsiin ja päätynyt vuokraamaan huoneen epämielyttävältä alueelta. Houkuttelin hänet asustelemaan meille siihen asti että hän löytää sopivamman asunnon. Nyt meillä on siis ollut pari viikkoa kämppiksenä iloisen rento Espanjalainen. Mukavaa vaihtelua normaalille arjelle. Ennen kaikkea espanjalaiset ruat ja uudet reseptit ovat olleet tervetulleita! Saatiin jopa vihdoin ja viimein pidettyä tuparitkin kun ainakin yksi varma vieras oli tiedossa ;)

Töissä olen pikkuhiljaa alkanut suunnitella omat viikkoni ja samalla alan ymmärtämään kuinka paljon hommia on kertynyt vuosien varrella rästiin. Näytteiden tietojen kirjaaminen uuteen tietokone-ohjelmaan, vanhojen blokkien leikkaaminen immunohistokemiallisiin värjäyksiin ja kaikkien uusien näytteiden valmistelu ja prosessointi... Töitä siis riittäisi vaikka kuinka monelle kuukaudelle, mutta onneksi  mitään aikarajaa ei ole esitetty eikä kiireen tuntua näin ollen synny. Kunhan omaan tahtiin touhottaa menemään. Lisäksi mainitsin yhdelle tutkimushoitajalle osaavani ottaa verikokeita ja koko porukka innostui heti. Nyt sitten selvitellään pystynkö virallisesti ottamaan verikokeita ja tulisiko minun tehdä mahdollisesti lisäkoulutusta ottaakseni näytteitä. Käytännössä tutkimushoitajia on tutkimusryhmässämme vain kaksi ja he tekevät täysin toisistaan eroavia tutkimuksia, joten apu ilmeisesti tulee tarpeeseen. Olen oikeastaan aika innoissani ajatuksesta päästä tapaamaan potilaita, ja vaihtelu normihommiin voisi olla melko kivaakin! Mutta katsotaan nyt miten loppujen lopuksi käy.

Ihana kevät tekee tuloaan ja puissa alkaa lehdet jo näkyä! Mennäänkin tänä viikonloppuna nauttimaan keväisestä ilmasta Lontooseen ja ensi viikon viikonloppuna sitten kohti Walesia (ensimmäistä kertaa ikinä). Ollaan molemmat ihan innoissamme Walesistä, kumpikaan kun ei ole siellä käynyt. Täytyy laittaa sitten reissuista kuvia, jos niitä vaan muistaa nappailla lomailun ohessa.